Kaikki sai alkunsa siitä, kun Kati eräänä syksyisenä iltana oli äitinsä kanssa lenkillä Ahveniston metsissä ja ohitti hylätyn hyppyritornin. Hän sai idean. Eikö olisikin hienoa ihailla tätä rakasta kotikaupunkia yläilmoista kahvikupillisen ääressä? Ajatus tuntui aluksi lähes mielipuoliselta, mutta Kati keksi heti toisenkin hullun, joka varmasti innostuisi ideasta yhtä paljon kuin hän itse.
Jo samalla viikolla nämä kaksi hullua, Kati ja Satu, istuivat alas laatimaan suunnitelmaa näköalakahvilasta Hämeenlinnan hyppyrimäen tornissa. Nopea googletus paljasti, että hyppyrimäen kohtaloksi oli kaavailtu purkutuomiota. Kaksikko ei kuitenkaan aikonut tästä lannistua, vaan sen sijaan ottaa tarkemmin selvää, mitä tornin pelastamiseksi olisi tehtävissä.
Ensimmäinen virallinen palaveri saatiin pian järjestettyä. Idea esiteltiin Hämeenlinnan kaupungin liikuntapalveluiden tilaajapäällikkö Päivi Joenmäelle sekä rakennuttajapäällikkö Risto Saarelle. Vastaanotto oli parempi kuin kaksikko oli osannut odottaa. Ideaan suhtauduttiin huvittuneesti, mutta sitä ei tyrmätty aivan täysin. Saari epäili, että torni olisi jo liian huonossa kunnossa ja muistutti purkutuomiosta. Hän myös epäili, ettei kaupungilla olisi varaa lähteä tornia kunnostamaan. Projekti ei siis ottanut varsinaista lentävää lähtöä tässä vaiheessa. Mutta palaveri poiki tytöille kuitenkin muutamia hyödyllisiä kontakteja sekä ajatuksia siitä, miten hankkeessa tulisi seuraavaksi edetä. Tämä parivaljakko ei aikonut vähällä luovuttaa..!
Tervetuloa seuraamaan kahden tytön taistelua Hämeenlinnan hyppyrimäen pelastamiseksi!
