Ota yhteyttä!

tiistai 20. joulukuuta 2011

Jouluterveiset!

Joulu tekee tuloaan ja hyppyrimäkiprojekti jää ansaitulle joululomalle. Halusimme kuitenkin muistaa mukana olleita kaupungin ihmisiä, jotka ovat auttaneet meidät projektin alkuun. Tyylillemme uskollisena emme tyytyneet ihan perinteiseen joulutervehdykseen vaan askartelimme herkullisen pienoismallin hyppyritornista. Tämän piparitornin saa kaikin mokomin tuhota, mutta oikea torni säilyköön jälkipolville!

Julkisuuteen ehti jo viikonlopun aikana levitä tieto vastikään valmistuneesta Ahvenisto-visiosta. Saimme näistä kehityssuunnitelmista vihiä jo viime viikolla, kun palaveerasimme apulaiskaupunginjohtaja Juha Isosuon kanssa hyppyrimäen kohtalosta. Hän kertoi, että tässä Ahveniston alueen kehittämissuunnitelmassa on hyppyritornin kohdalle merkitty Big Bang vuodelle 2015. Esiteltyämme hänelle ideamme hän totesi, että hyppyritorni on suunniteltu räjäytettäväksi nimenomaan siksi, ettei sille ole keksitty muuta käyttöä. Mäkihyppäykseenhän torni ei vanhan profiilinsa takia enää sovellu.

Saimme Isosuolta tietää, että hyppyrimäki kuuluu Natura-alueeseen, joten rakennusoikeutta sille on lähes mahdotonta saada. Hyppyritornin ympärille ei siis kannata suunnitella lisärakentamista. Tornin paikalle on Ahvenisto-visiossa kuitenkin kaavailtu kahvilaa tai ravintolaa. Jo kestävän kehityksen näkökulmasta olisi mielestämme järkevää säästää olemassa oleva rakennus ja hyödyntää sitä kahvilatoimintaan. Miksi rakentaa uutta, kun vanhaakin voi korjata?

Juha Isosuo antoi meille paljon uutta ajateltavaa ja neuvoja siihen, miten meidän tulisi asiassa edetä. Meidän tulisi laatia kunnollinen ansaintalogiikka hankkeellemme tai vaatia tornia suojeltavaksi, jotta kaupunginvaltuusto voisi harkita purkupäätöksen peruuttamista.

Palaveri oli monessa mielessä innostava, mutta sen jälkeen huomasimme ensimmäistä kertaa epäilevämme ideamme toimivuutta. Entä jos emme saisi kerättyä tarpeeksi yhteistyökumppaneita rahoittamaan tornin kunnostustöitä? Mitä jos onnistuisimmekin kunnostamaan hyppyritornin, mutta emme saisi riittävästi asiakkaita, jotta toimintaa kannattaisi pyörittää? Projektin todellinen laajuus alkoi vasta nyt valjeta meille. Mutta kuten elämässä yleensä, riskejä on otettava ja ideaansa uskottava, jos haluaa saada jotain aikaan!

Rauhallista Joulua kaikille! Jatketaan pelastushommissa jälleen ensi vuonna!

Terveisin, hyppyrimäkitytöt Satu & Kati

perjantai 9. joulukuuta 2011

Huippuidea!






Kuvat: Juha Lindstedt

Visiitti hyppyrimäkitorniin vakuutti meidät siitä, että olemme oikealla asialla. Tornin betoniseinissä, ruostuneissa metalliosissa ja rikkoutuneissa ikkunoissa oli samaan aikaan jotain karua ja aavemaista, mutta silti niin kaunista ja kiehtovaa! Kahvilan ulkonäkö alkoi jo muodostua kuviksi mielissämme, mutta myönnettävä oli, että tulisimme tarvitsemaan ammattilaista tarkempien suunnitelmien tekemiseen. Onneksi apua oli saatavilla!

Jo visiittiä seuraavana päivänä Kati riensi Helsinkiin tapaamaan tuttavaansa, arkkitehti Sami Hortoa, jonka arkkitehtitoimisto Inter-Arch Architechture Oy on mukana muun muassa Hämeenlinnan Eteläranta-projektissa. Ideamme sai innostuneen vastaanoton ja tapaaminen poiki lisää hyödyllisiä kontakteja. Horto neuvoi, että meidän kannattaisi ottaa yhteyttä muun muassa Suomen Betoniyhdistykseen. Ja niin teimme. Betoniyhdistykseltä luvattiin asiantuntija-apua, mutta sitä ennen meidän olisi saatava rakennuksen piirustukset käsiimme.

Siihen mennessä, kun olimme selvittäneet piirustusten olinpaikan, olimme ehtineet sopia jo seuraavasta virallisesta hyppyrimäkipalaveristakin. Se tultaisiin järjestämään vielä ennen joulua. Tarkoituksena olisi selvittää Hämeenlinnan kaupunginjohdon näkökanta hyppyrimäen tulevaisuuteen sekä ottaa selvää siitä, kenen vastuulla tornin kohtalo oikeastaan on. Olimme jo olleet yhteydessä Hämeen Kehittämiskeskukseen ja saaneet tietää, että hyppyritorni oli todella suunniteltu räjäytettäväksi lähivuosina. Emme kuitenkaan aikoneet masentua tästä tiedosta - päinvastoin. Päätimme saada hämeenlinnalaiset vakuuttuneiksi siitä, että tämä monumentti tulisi säilyttää ja ottaa hyötykäyttöön paikallisten ihmisten ja matkailijoiden iloksi!

Meidän molempien mieltä on kovasti lämmittänyt se, miten ideamme on otettu vastaan. Ystävämme ja tuttavamme ovat tarjonneet meille apuaan mitä erilaisimpiin asioihin. Rakas ystävämme Maisa keksi jopa nimen kahvilallemme! Kahvilan nimen tulisi hänen mielestään olla Huippu. Ei vain sijaintinsa mukaan, vaan siksi, että ajatus näköalakahvilasta on hänen mielestään niin hyvä. Virallinen nimi päätettäköön myöhemmin, mutta projektin työnimenä olkoon tästä lähtien Huippuidea!

sunnuntai 4. joulukuuta 2011

364 kunnostettavaa porrasaskelmaa...

Ensimmäisen palaverin jälkeen oli selvää, että heti alkuun olisi kartoitettava mäkihyppytornin kunto. Olisi päästävä paikan päälle näkemään tilanne omin silmin ja teetettävä virallinen kuntokartoitus rakennukselle asiantuntijan toimesta. Ellei kaupungilta liikenisi tähän rahaa, olisi avuksi saatava muita tahoja, sillä Team KaSan omat rahkeet eivät kustannuksiin riittäisi.

Päivi Joenmäki vinkkasi, että yksi mahdollinen yhteistyötaho voisi olla Hämeen Ammattikorkeakoulu. Niinpä jo heti palaverin päätteeksi ystävykset ryhtyivät laatimaan viestiä Hamkin suuntaan. Innostusta lisäsi se, että kyseinen oppilaitos jo kotisivuillaan lupasi apua ongelmiin, joihin omat resurssit eivät riitä. Jo heti seuraavana päivänä Katiin otti yhteyttä Hamkin Markku Kippola. Hän vaikutti erittäin kiinnostuneelta projektista ja lupasi myöhemmin lähteä kaksikon mukaan tornia tarkastamaan.

Joenmäen Päiviltä saimme tietää, että Hämeenlinnan kaupungin ulkoliikunta-aluemestari Jukka Kuvaja olisi oikea henkilö tornia esittelemään. Saimmekin pikapikaa sovittua tapaamisen tornin juurelle yhdessä hänen ja Markku Kippolan kanssa. Tähän saakka kaikki tuntui sujuvan yllättävän helposti.

Ensimmäiseen varsinaiseen esteeseen tiimi törmäsi vasta hyppyritornin ovella. Joku oli ilmeisesti päättänyt tehdä kaikkensa, ettei torniin noin vain käveltäisikään. Tornin ovi oli hitsattu kiinni. Avuksi tarvittiin rautasahaa ja sorkkarautaa ennen kuin ovi lopulta aukesi.

Neljäkymmenenneljän metrin korkeudessa, kolmensadankuudenkymmenenneljän rappusen kiipeämisen jälkeen ei enää ollut epäilystäkään siitä, etteikö Hämeenlinnaan olisi suunnitteilla maan mahtavin näköalakahvila. Niin upeat maisemat huipulla odotti!

Hyppää mukaan tutkimusmatkalle ja katso alla oleva video!


keskiviikko 30. marraskuuta 2011

Tästä se lähtee..!

Kaikki sai alkunsa siitä, kun Kati eräänä syksyisenä iltana oli äitinsä kanssa lenkillä Ahveniston metsissä ja ohitti hylätyn hyppyritornin. Hän sai idean. Eikö olisikin hienoa ihailla tätä rakasta kotikaupunkia yläilmoista kahvikupillisen ääressä? Ajatus tuntui aluksi lähes mielipuoliselta, mutta Kati keksi heti toisenkin hullun, joka varmasti innostuisi ideasta yhtä paljon kuin hän itse.

Jo samalla viikolla nämä kaksi hullua, Kati ja Satu, istuivat alas laatimaan suunnitelmaa näköalakahvilasta Hämeenlinnan hyppyrimäen tornissa. Nopea googletus paljasti, että hyppyrimäen kohtaloksi oli kaavailtu purkutuomiota. Kaksikko ei kuitenkaan aikonut tästä lannistua, vaan sen sijaan ottaa tarkemmin selvää, mitä tornin pelastamiseksi olisi tehtävissä.

Ensimmäinen virallinen palaveri saatiin pian järjestettyä. Idea esiteltiin Hämeenlinnan kaupungin liikuntapalveluiden tilaajapäällikkö Päivi Joenmäelle sekä rakennuttajapäällikkö Risto Saarelle. Vastaanotto oli parempi kuin kaksikko oli osannut odottaa. Ideaan suhtauduttiin huvittuneesti, mutta sitä ei tyrmätty aivan täysin. Saari epäili, että torni olisi jo liian huonossa kunnossa ja muistutti purkutuomiosta. Hän myös epäili, ettei kaupungilla olisi varaa lähteä tornia kunnostamaan. Projekti ei siis ottanut varsinaista lentävää lähtöä tässä vaiheessa. Mutta palaveri poiki tytöille kuitenkin muutamia hyödyllisiä kontakteja sekä ajatuksia siitä, miten hankkeessa tulisi seuraavaksi edetä. Tämä parivaljakko ei aikonut vähällä luovuttaa..!

Tervetuloa seuraamaan kahden tytön taistelua Hämeenlinnan hyppyrimäen pelastamiseksi!