Ensimmäisen palaverin jälkeen oli selvää, että heti alkuun olisi kartoitettava mäkihyppytornin kunto. Olisi päästävä paikan päälle näkemään tilanne omin silmin ja teetettävä virallinen kuntokartoitus rakennukselle asiantuntijan toimesta. Ellei kaupungilta liikenisi tähän rahaa, olisi avuksi saatava muita tahoja, sillä Team KaSan omat rahkeet eivät kustannuksiin riittäisi.
Päivi Joenmäki vinkkasi, että yksi mahdollinen yhteistyötaho voisi olla Hämeen Ammattikorkeakoulu. Niinpä jo heti palaverin päätteeksi ystävykset ryhtyivät laatimaan viestiä Hamkin suuntaan. Innostusta lisäsi se, että kyseinen oppilaitos jo kotisivuillaan lupasi apua ongelmiin, joihin omat resurssit eivät riitä. Jo heti seuraavana päivänä Katiin otti yhteyttä Hamkin Markku Kippola. Hän vaikutti erittäin kiinnostuneelta projektista ja lupasi myöhemmin lähteä kaksikon mukaan tornia tarkastamaan.
Joenmäen Päiviltä saimme tietää, että Hämeenlinnan kaupungin ulkoliikunta-aluemestari Jukka Kuvaja olisi oikea henkilö tornia esittelemään. Saimmekin pikapikaa sovittua tapaamisen tornin juurelle yhdessä hänen ja Markku Kippolan kanssa. Tähän saakka kaikki tuntui sujuvan yllättävän helposti.
Ensimmäiseen varsinaiseen esteeseen tiimi törmäsi vasta hyppyritornin ovella. Joku oli ilmeisesti päättänyt tehdä kaikkensa, ettei torniin noin vain käveltäisikään. Tornin ovi oli hitsattu kiinni. Avuksi tarvittiin rautasahaa ja sorkkarautaa ennen kuin ovi lopulta aukesi.
Neljäkymmenenneljän metrin korkeudessa, kolmensadankuudenkymmenenneljän rappusen kiipeämisen jälkeen ei enää ollut epäilystäkään siitä, etteikö Hämeenlinnaan olisi suunnitteilla maan mahtavin näköalakahvila. Niin upeat maisemat huipulla odotti!
Hyppää mukaan tutkimusmatkalle ja katso alla oleva video!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti