Hyvää Joulua!

Joulu on jo ovella ja on taas aika hengähtää hetkinen. Kolme viikkoa sitten otettujen porauskokeiden tulokset julkistetaan vasta ensi vuoden puolella, mutta Hamkin suunnalta korviimme on jo nyt kantautunut positiivisia uutisia. Odotamme niitä innolla vielä lisää! Tässä vielä mielenvirkistykseksi Hämeen Sanomien juttu näytteidenottopäivästä. Tästä pääset lukemaan myös Yle Hämeen uutisen aiheesta.

Hämeen Sanomat 3.12.2012

Oikein lämmintä joulumieltä ja inspiroivaa uutta vuotta kaikille lukijoillemme ja tukijoillemme!

T: Satu ja Kati

Tuulta päin!

Tänään koitti vihdoin se hartaasti odotettu päivä, kun Janneniskan jättinosturi rullasi Vantaalta Hämeenlinnaan ja ylös hyppyrimäelle. Myrskytuuli puhalsi ja puita kaatui ympärillä, mutta se ei menoa haitannut. Hyppyritornin huipulta mitattiin hurjat 19 m/s lukemat (eikä se kuulemma ollut edes pahin puuska). Onneksi olimme varustautuneet lämpimin vaattein ja eväin. Kuumaa glögiä siemaillessa hyppyritornin rappukäytävässä ei nyt aivan vielä kahvilatunnelmaan päässyt, mutta muuten oli mahtavaa todistaa, kuinka mäellä tapahtui vihdoin jotain konkreettista!

Suurin kiitos koko tempauksen onnistumisesta kuuluu tietysti Janneniska Oy:lle ja Hämeen ammattikorkeakoululle, mutta vielä erityisesti Hamkin laboratorioinsinööri Jussi Toivoselle sekä Janneniskan Saku Pajuselle, jotka myrskyä uhmaten viettivät puoli päivää nosturin korissa betoninäytteitä keräten.

Paikalle saapuivat myös kaksi uutta projektimme jäsentä. Toinen heistä liittyi mukaamme luettuaan Hämeen Sanomien lehtijutun ja tarjosi mainosalan osaamistaan käyttöömme. Kiitos Matias! Toinen sen sijaan innostui ottamaan opinnäytetyönsä aiheeksi hyppyritornin kuntokartoituksen. Jäämme jännityksellä odottamaan Markuksen tutkimuksia. Sen verran on pakko paljastaa, että ainakin laboratorioteknikko Jukka Yläsen mukaan tornin jalasta porattu betoni näytti hyväkuntoiselta! Viralliset tulokset julkistamme vasta laboratoriokokeiden jälkeen, joten maltetaan vielä vähän.

Hyppyrimäellä piipahti myös Hämeen Sanomien sekä YLE Hämeen väkeä. Sunnuntaina kannattaa siis lukea paikallislehti taas hieman tarkemmin!

Hyppyrimäkiasiaa radioaalloilla

Huippuidea saavutti tänään entistä suuremman yleisön. Allekirjoittanut oli Mikael Juntusen vieraana Radio Hämeessä kertomassa hyppyrimäkiprojektista Aamutorin kuuntelijoille. Tässä kooste lähetyksestä:



Olipa mielenkiintoista nähdä miten radio-ohjelmia tehdään. Yksi parhaista asioista tässä projektissa on juuri se, että pääse kokemaan ja oppimaan uutta! Kiitos Mikael ja Radio Hämeen tiimi! Kuulemiin!

"Hyppyrimäki kuuluu kuvaan" kirjoittaa Hämeen Sanomat

Projektimme sai eilen toivottua julkisuutta, kun Hämeen Sanomien Juho Peltoniemi kirjoitti kahden sivun mittaisen jutun hyppyrimäistä. Hyvinkään puinen torni räjäytettiin viime perjantaina ja tapauksen myötä myös Ahveniston hyppyrimäki pääsi valokeilaan. Meidän lisäksi lehtijutussa haastateltiin liikuntapalveluiden tilaajapäällikkö Päivi Joenmäkeä, Museoviraston intendentti Anu Laurilaa sekä toistatuhatta hyppyä Ahveniston tornista hypännyttä Jouni Riipistä. Artikkeli on jo nyt tuottanut muutaman mielenkiintoisen yhteydenoton sekä paljon uusia kävijöitä blogissamme, jossa jo viime viikolla meni viiden tuhannen kävijän raja rikki. 

Olemme enemmän kuin tyytyväisiä Huippuidean herättämästä mielenkiinnosta. Keskustelupalstoilla aihetta on puitu useasta näkökulmasta. Osa on sitä mieltä, että Ahveniston hyppyritorni rumentaa maisemaa ja se tulisi räjäyttää Hyvinkään tornin tavoin. Toiset taas puoltavat tornin säilyttämistä. Tämä hauska kommentti on lainaus Hämeen Sanomien nettisivuilta: 

"Eihän tästä ole kuin ehkä pari vuotta kun eräs kahvakalle sieltä hivautti alas moottoripyörällä. Mitä tulee tuohon maiseman rumentamiseen, niin se on kyllä katsojan korvien välissä, ja sinne on toisten turha yrittää vaikuttaa. Muistelkaa, miten ilmestystä ihailtiin isolla hyminällä, kun torni alkoi nousta mäntyjen yläpuolelle. Se oli niin suurta, kaunista, se oli niin...ja sitten hyppelemään. Hyvinkään hirsihimmelistä piti tulla näköalapaikka. Ei onnistunut, kun oli päässyt rakennelma niin huonoon kuntoon. Apparan Betonista sen sijaan saisi mainion tähystelypaikan matkailijoille. Vähän kun mäntyjä raivaisi, näkisivät sieltä toisen ison nähtävyyden: kunnostetun Olympiauimalan.. On hissi ja kaikki. No, hissillä ajoin viimeksi vuonna 1981. Voi olla vaijerit rasvauksen tarpeessa. Betonimäen räjäyttäminen siivolla kunnialla onkin sitten jo toisenlainen operatsiooni tuohon Hyvinkään tikkuleikkiin verrattuna. Pannaas harkiten ny vielä." LAICUS 9.11.2012

Pian luvassa on jännittävä päivä, kun Janneniskan nosturi rullaa hyppyrimäelle ja betoninäytteet kerätään Hamkilaisten kanssa tutkimuksia varten. Peukut pystyyn!

Nyt alkaa tapahtua!

Olemme jälleen päässeet projektissamme askeleen eteenpäin. Jo viime keväästä asti kaavaillusta kuntokartoituksesta tulee viimein totta! Janneniska Oy on luvannut nosturin käyttöömme, jotta ryhmä Hämeen ammattikorkeakoulun rakennustekniikan opiskelijoita voi Tapio Korkeamäen johdolla tulla ottamaan hyppyritornista koepaloja. Näytteet tutkitaan laboratoriossa ja näin saamme mustaa valkoiselle rakennuksen tämän hetkisestä kunnosta.

Pian selviää saadaanko hyppyrimäen portit tulevaisuudessa auki suurelle yleisölle!

Kovaa vauhtia lähestyvästä nosturipäivästä tulee oma postauksensa, mutta sitä ennen meidät voi spotata Hämeen Sanomista tulevana sunnuntaina eli isänpäivänä! Lehtikioskille siis!

Syysterveiset!

Vauhdikkaan kesän jälkeen on aika taas palata arkiseen aherrukseen. Onneksi ilon aiheita riittää syksyn synkkyydenkin keskellä. Yhtenä niistä projektimme, joka jaksaa yhä edelleen innostaa meitä molempia.

Kesän aikana keräsimme ideoita ja inspiraatiota ympäri Suomea ja ulkomailtakin. Tässä esittelemme kuvasatoa korkeista kohteista meiltä ja muualta.

Keväinen Puijon torni Kuopiossa. Rakennus on samaa ikäluokkaa hyppyrimme kanssa,
mutta rakennettu alunperinkin näköalatorniksi. Huipulla sijaitsee tätä nykyä pyörivä ravintola.

Olisko Ahvenistolla tarvetta matkamuistomyymälälle?

Tämä maamerkki on tuttu varmasti jokaiselle suomalaiselle. Puijon tornin pikkuveljen, Näsinneulan, rakentamiseen tilattiin ammattimiehet Unkarista asti. Myös Näsinneulassa voi nauttia ravintolan antimista.

Näsinneulan Unkarin serkku seisoo Pécsissä Mecsek-vuorella. Tämä torni on rakennettu TV-torniksi, mutta se on avoinna myös vierailijoille. Ylhäällä huipulla on ulkoilmatasanne sekä ravintola.

Sisustustyyli poikkeaa melkoisesti visioistamme oman kahvilamme suhteen, mutta täältä kyllä kelpaa ihailla maisemia ja kaupunginvaloja illan hämärtyessä.

Hyppyritornejakin bongattiin!

Liedossa sijaitseva hyppyritorni on kaikessa kauneudessaankin aivan tyypillinen mäkihyppytorni -
sen huipulla ei ole sisätiloja näköalakahvilaa varten.

Viimein vuorossa oli esikuvistamme suurin: Suurmäen näkötorni Lahdessa.

Tornin huippu on katettu lasi-ikkunoilla.
Torniin voi kivuta ihailemaan maisemia ja siellä järjestetään myös yksityistilaisuuksia.

Alhaalla mäkimontussa voi kesäisin pulahtaa maauimalan lämmitettyyn altaaseen.
Ylös hyppyrimäelle pääsee tuolihissillä. Toimisiko tällainen konsepti myös Ahvenistolla..? ;)

Pian luvassa on uutisia projektimme uusimmista käänteistä. Pysythän siis kuulolla!

Kesälaitumille!

Hyppyrimäkitytöt vetäytyvät ansaitulle kesälomalle. Allekirjoittanut on tänään saanut maisterin paperit ja toinenkin tiimin jäsen valmistunee lähiaikoina. Tiukka kevät on vaatinut veronsa, joten nyt on tauon paikka.

Kesän aikana hyppyrimäkeä ei aiota sentään unohtaa. Suunnitelmissamme on kiertää muita Suomen huippupaikkoja. Kati aloitti kierroksen jo muutama viikko sitten vierailemalla Kuopiossa Puijon näkötornissa. Seuraava etappimme on Lahden Suurmäen näkötorni. Kesää ei siis pyhitetä pelkästään akkujen lataamiseen, vaan myös uusien ideoiden hankkimiseen!

Projektin eteenpäinviemistä jatkamme entistä suuremmalla innolla syksyn tullen yhdistyksen perustamisen merkeissä. Rentouttavaa kesää kaikille lukijoillemme ja tukijoillemme!

Maltti on valttia

Kevät on vihdoin saapunut hyppyrimäelle. Valitettavasti projektimme kannalta liian myöhään. Lunta oli talven aikana kertynyt niin paljon, ettei se epäonneksemme sulanut ajoissa. Ylös mäelle ei ehditä saamaan kalustoa näytteidenottoa varten ennen Hämeen Ammattikorkeakoulun kevätlukukauden loppumista. Laboratoriokokein tehtävä kuntotarkastus siirtyy siis syksylle.

Touhukas tiimimme ei ole tästä tiedosta lannistunut. Voihan projektia viedä eteenpäin muillakin osa-alueilla nyt, kun alustava kuntoarvio kannustaa meitä jatkamaan. Olemmekin jo käyneet jututtamassa yritysneuvoja Olli Kaustia Hämeen uusyrityskeskuksessa. Kausti varoitti meitä etukäteen, että juuri hänen tehtävänsä on ampua alas epärealistiset ajatukset. Mutta kuinkas kävikään. Huippuidean esiteltyämme ei tuomiota tullutkaan, vaan saimme päinvastoin paljon hyviä neuvoja ja kannustusta hankkeellemme. Samalla yritysidea alkoi hahmottua tarkemmaksi.

Edessä on nyt tiukka tiimipalaveri, jossa kirjaamme kaikki ideat ja tavoitteet yhteen. Tarkoituksenamme on siis perustaa ensin yhdistys, joka vastaa hyppyritornin kunnostuksesta ja myöhemmin sen ylläpidosta. Kun, tässä vaihessa uskallamme jo sanoa kun, rakennus on kunnostettu, perustamme yrityksen ylläpitämään toimintaa tornissa. Ideoista lisää seuraavassa postauksessa! Pysykää kuulolla!

Hyviä uutisia!

Hyppyrimäkiprojekti on ottanut aimoharppauksen eteenpäin. Pari viikkoa sitten pääsimme taas kapuamaan ylös hyppyritorniin. Siitä jälleen suuri kiitos Hämeenlinnan kaupungin ulkoliikunta-aluemestari Jukka Kuvajalle. Tällä kertaa mukanamme oli muun muassa Suomen Betoniyhdistyksen toimitusjohtaja Jussi Mattila. Hänen erityisosaamistaan ovat juuri betonirakenteiden kunnon tutkiminen sekä erilaiset korjausmenetelmät, joten parempaa asiantuntijaa emme olisi voineet paikan päälle toivoakaan. Emme olisi myöskään voineet olla tyytyväisempiä Mattilan antamaan arvioon. Mattilan mukaan tornin kunto on hyvä eikä hän havainnut pakottavia korjaustarpeita lainkaan. Hänen mielestään mitään rakenteellisia turvallisuusriskejä ei siis ole. Rakennuksen kunnostamisessa tulisikin vain keskittyä pintapuoliseen remonttiin, jonka laajuus riippuu siitä, millaiseen käyttöön torni tulevaisuudessa valjastetaan. Sen lisäksi on toki pyrittävä suojelemaan rakennusta enemmiltä vaurioilta, muun muassa niin, ettei vesi pääse valumaan seiniä pitkin tornin yläosista sisätilaan.

Betoni on osin rapautunut...

...mutta eniten säälle alttiit osatkaan eivät ole menettäneet suoria kulmiaan. 

Vesi valuu tornin seiniä pitkin...

...mutta teräs on tullut esiin vain paikoin.

Hyppyritornin hyvästä kunnosta vakuuttuivat myös paikalla olleet Hämeen Ammattikorkeakoulun rakennustekniikan koulutusohjelman edustajat. Heidän kanssaan sovimme, että tornille toteutettaisiin vielä kevään aikana tarkempi kuntotutkimus laboratoriokokein osana Hamkissa järjestettävää opintokokonaisuutta. Kuten jo edellisestä blogitekstistä kävi ilmi, meiltä puuttuu nosturi näytteiden ottamiseen. Se ei kuitenkaan muodostune ylitsepääsemättömäksi ongelmaksi, sillä meillä on tiedossa yksi mahdollinen ratkaisu. Siitä myöhemmin lisää.

Tässä yhteydessä haluamme erikseen kiittää Ahveniston moottoriradan toiminnasta vastaavaa ratayrittäjää Pertti Kurki-Suoniota, joka on auttanut meitä projektissamme eteenpäin. Häneltä olemme saaneet paljon uusia ideoita, tukea ja kannustusta sekä kullanarvoista tietoa alueen toiminnasta. Kiitos Kurki-Suonion, kahvilakonsepti on saanut uuden, upeamman muodon, mutta siihenkin palaamme tuonnempana.

On ollut upeaa huomata, miten monia muita ihmisiä projektimme on jo tähän mennessä innostanut. Jos sinulla on idea, josta projektillemme voisi olla hyötyä, älä epäröi ottaa meihin yhteyttä. Blogin yläosasta löydät sähköpostiosoitteemme. Olemme kiitollisia kaikesta avusta!

Torni talviasussa:

Kuvat: Satu Oksanen

Tuomiopäivä lähestyy...

Alkuvuoden aikana olemme käyneet jututtamassa eri alojen yrittäjiä ja ammattilaisia. Olemme esitelleet Huippuideaa ja keränneet tietoa projektiin liittyvistä asioista. Muutaman kerran olemme saaneet yllättyä iloisesti, kun tieto hankkeestamme on jo ehtinyt kiiriä edellemme.

Uusien kontaktien myötä olemme viimein saaneet kuntokartoituksen vireille. Suomen Betoniyhdistys ry lupasi asiantuntija-apua kunnon arvioimiseen. Myös Hämeen Ammattikorkeakoulun rakennustekniikan koulutusohjelmajohtaja Timo Hallenberg lupaili Hamkilta apua betoninäytteiden laboratoriotutkimuksiin. Enää puuttuu kalusto näytteidenoton toteuttamiseen. Hyppyritorni kaikessa korkeudessaan ei varmasti ole helpoin kohde näytteiden keräämiseen.

Patria-Rakennus Oy:n toimitusjohtaja Kari Salmiselta saimme kullan arvoista tietoa siitä, miten hyppyritornia tulisi kunnostaa ja mitkä asiat voivat todennäköisimmin muodostua projektimme kompastuskiviksi. Hänen mukaansa tornin suurin uhkakuva on sen jatkuva säille altistuminen, joka aiheuttaa betonin karbonatisoitumisen, jolloin betoni ei enää suojaa sen sisällä olevaa terästä. Betonin sisälle pääsevä kosteus ruostuttaa teräksen. Ruostuessaan teräs laajenee aiheuttaen halkeamia ja lohkeamia betoniin. Näin teräsbetonirakenne heikkenee ratkaisevasti. Jos rakennus todetaan edelleen käyttökelpoiseksi, olisi se Salmisen mukaan suojattava vesikatolla.

Hyppyrimäkiprojekti elää nyt jännittäviä aikoja. Tornin ja koko projektin kohtalo sinetöidään valmisteilla olevan kuntokartoituksen myötä. Jos rakennus on jo ehtinyt vaurioitua pahasti, on purkutuomio väistämätön ja meidän on heitettävä hyvästit näköalakahvilahankkeellemme. Ensimmäisiä arvioita rakennuksen kunnosta kuulemme todennäköisesti jo parin viikon päästä, kun saamme Betoniyhdistyksen asiantuntijat vierailulle hyppyrimäkitorniin.

Pysykää kuulolla!

Poikkitieteellistä tiimityötä

Uusi vuosi on lähtenyt vauhdilla käyntiin. Hyppyrimäkiprojekti on ollut muiden kiireiden vuoksi pidennetyllä joululomalla, mutta ei sentään poissa ajatuksistamme. Koska tieto hankkeestamme on jo levinnyt tuttavapiirimmekin ulkopuolelle, lienee tässä vaiheessa paikallaan pieni selonteko siitä, keitä oikeastaan ovat henkilöt projektin takana.

Idean äiti on paljasjalkainen hämeenlinnalainen, juuri 27 vuotta täyttänyt Kati Lahtinen. Kati kirjoittaa tällä hetkellä pro gradu -tutkielmaansa, tavoitteenaan valmistua kauppatieteiden maisteriksi vielä tämän kevään aikana. Hän on ehtinyt haalia kaksi kauppatieteiden kandidaatin tutkintoa, toisen Tampereen yliopistosta, toisen Edinburghin Napier yliopistosta Skotlannista. Kati tavoittelee tuplatutkintoa myös maisterivaiheestaan. Kölnissä, Saksassa vietetty edellinen lukuvuosi lupailee omaa maisterintutkintoa Helsingin Aalto yliopistossa paraikaa suoritettavan rinnalle. Kati on opiskelujensa ohella kerryttänyt työkokemusta muun muassa vakuutusalalta. Vapaa-aikansa Kati viettää mieluiten hevostallilla, lenkkipolulla tai hyppyrimäkitornin kehitystä visioiden.

Allekirjoittanut on niin ikään paljasjalkainen hämeenlinnalainen, kesällä 27 vuotta täyttävä Satu Oksanen. Työnteon ohessa koitan minäkin saada oman graduni valmiiksi ja valmistua kevään aikana maisteriksi. Toisin kuin Kati, valmistun Turun yliopistosta ja edustan yliopiston humanististä haaraa. Olen lukenut pääaineenani kulttuuriperinnön tutkimusta, sivuaineina kulttuurimatkailua, museologiaa sekä kulttuurituotannon suunnittelua. Myös minä olen viettänyt osan opiskeluajasta ulkomailla. Ensin vaihto-opiskelijana Unkarin Szegedissä ja sitten työharjoittelussa Budapestissä. Vapaa-aikaani vietän mieluusti melko samalla tavalla kuin Kati - hummaillen, luonnossa liikkuen ja erinäisistä projekteista innostuen.

Tässä projektissa omat vahvuusalueemme yhdistyvät. Katin kokemus kaupallisesta maailmasta yhdistettynä omaan tietämykseeni esimerkiksi rakennussuojelullisista asioista tekee tiimistämme toimivan ja aikaansaavan.
Yhteisten projektien ja hevosharrastuksen lisäksi meitä Katin kanssa yhdistää samanlaiset elämänarvot ja tavoitteet. Olemme tunteneet jo alle kouluikäisistä saakka. Vanhempamme yrittivät tehdä meistä leikkikaveruksia, siinä kuitenkaan onnistumatta. Katin villit ja poikamaiset leikit eivät osuneet yksiin omien nukkeleikkieni kanssa. Ystävät meistä viimein tuli, kun ajauduimme luokkatovereiksi ala-asteen kuudennella luokalla.

Me molemmat olemme muualla opiskeltuamme muuttaneet takaisin Hämeenlinnaan. Perheen lisäksi hevosharrastus on yksi iso asia, joka meidät saa viihtymään synnyinseudulla. Meidän molempien mielestä Hämeenlinna on mukavan kokoinen asuinpaikka, joka on hyvien yhteyksien ja etäisyyksien päässä suuremmista kaupungeista. Molempien ystäväpiiri kun on levittäytynyt ympäri eteläistä Suomea. Matkailu on yksi meidän molempien intohimoista ja Hämeenlinnasta on helppo lähteä maailmanvalloitusretkille. Mutta mikä tärkeintä - Hämeenlinnaan on aina mukava palata takaisin!

Jotta Hämeenlinnasta saataisiin entistä vetovoimaisempi paikka uusille asukkaille ja viihtyisämpi nykyisille, on aluetta kehitettävä monessa mielessä. Näemme hyppyrimäkiprojektin hämeenlinnalaisia yhdistävänä asiana, sillä jokainen hämeenlinnalainen varmasti tietää tuon hylätyn tornin Ahvenistolla. Tavoitteenamme on innostaa hämeenlinnalaisia yrittäjiä ja yksityishenkilöitä pelastuspuuhiin yhteisen hyvän nimissä. Onnistuessamme viemään projektin läpi saisivat lähialueen asukkaat uuden upean kahvilan, parhailla mahdollisilla maisemilla. Hanke toisi myös Hämeenlinnaan yhden erikoisuuden lisää - syyn ohiajaville autoilijoille pysähtyä kaupunkimme kohdalla.

Alkuvuoden aikana olemme saaneet taas monta uutta ideaa ja innostunutta ihmistä mukaan projektiin. Mieltäni lämmitti erityisesti kulttuurimatkailun oppiaineen opettajani, filosofian tohtori Katriina Petrisalon vinkit ja kannustavat kommentit hankkeestamme. Hän huomautti, että lähimatkailu on tällä hetkellä kasvavin matkailun muoto länsimaissa ja hänen mielestään näköalakahvilatoiminta soveltuu hyvin juuri lähimatkailukäyttöön. 

Työmme yhteistyökumppanien hankkimiseksi jatkuu pienen tauon jälkeen entistä innokkaampana. Meneillään on neuvotteluja muutamankin eri tahon kanssa. Ehkä niistä lisää jo seuraavassa postauksessa...! Pysykää mukana!

Pelastusmieltä ja uusia ideoita alkaneeseen vuoteen!